torstai 20. huhtikuuta 2017

Part. 18 - kilpailukauden avajaiset

Kauden ensimmäiset kilpailut käytiin 26.3 kotikylällä Equine Center Tavelassa. Valmistautuminen oli minimaalista, mutta muutamissa treeneissä onneksi saatiin asiat toimimaan, joten oli aika hyvä fiilis lähtee tekemään helpompia juttuja matalemmalla tempolla ja volyymillä, kuin kotona. 


Alkuun W jännitti todella paljon, eikä oikeastaan suostunut lähellekään tuomaripäätyä. Fiksuna hevosena toinen onneksi rentoutui kun pääsi liikkeelle, ja joutui keskittymään olennaiseen.


Ratana tuolloin oli HeB-tason aikuismerkin kouluohjelma ja näin ollen meidän ensimmäinen B! Menin toki vahingossa, koska olin varma tuon olevan vielä C.. Itse lähdin vähän ylitekemään verkassa, kun tajusin että nyt olisi kuljettava apujen välissä. Haloo itselleni, ihankun ylitekeminen ja sählääminen auttaisi... Wertti kuitenkin siis väsyi jo vähän kuumassa hallissa tuuppaamiseen ja kun jäätiin kaksin radalle hajosi pakka sitten täysin, eikä hevosella ollut enään menohaluja eikä kuskilla hermoja ja omaa kuntoa.


Radan alkuravit onneksi vähän herätti ponia ja niistä suorittiin kunnialla. Käyntiä tuossa radassa on verraten paljon ja käynti on meille vielä vähän huonoa, niin se levitti entistä enemmän jo leväällään ollutta pakkaa ja loppurata oli melkosta suorittamista...



Tulos oli kuitenkin samaa tasoa kun viime kaudella viimesissä kisoissa helpommalla tasolla, joten ensimmäisiksi kisoiksi oon todella tyytyväinen! Sain myös vaikuttaa Werttiin, eikä se käpertynyt niin itseensä kun yleensä. Tästä on mukava ja helppo lähteä parantelemaan. :)



Seuraavaksi vuorossa onkin vähän painavampaa asiaa, mutta fiilistellään ensin mahtihepsua.
Emilia

torstai 2. helmikuuta 2017

Part 17.

SODANKYLÄ


Hei vain täältä sohvan pohjalta !
Jonkinsortin pöpö pääsi yllättämään minutkin ja töihin ei ollut tänään mitään asiaa - oiva hetki vähän päivitellä kertynyttä kuvasaldoa.

Sain joululahjaksi uuden kameran, Canon EOS 60 D:n, jossa Canonin oma teleobjektiivi. Olin melko häkeltynyt, mutta ihan hullun mahtavaa!


Joulun jälkeen pakattiin harrastusvälineet, eli pojat kelkkansa ja mie kamerapesueen autoon ja otettiin suunnaksi Lappi ja Sodankylä.
Mä taisin hurahtaa todellisesti Lappiin kaksi talvea sitten kun käväsin Ylläksellä toverin luona, viime talvena tein kolme reissua pohjoiseen ja tänäkin talvena yritän päästä vielä toistamiseen. Jotenkin se luonto ja lumi ja rauha vetäää puoleensa, kuin myös Lapin kohdillaan oleva feng shui ja pidän toki myös kelkkailla.





Revontulet pysyivät visusti piilossa tuon viikon, olisi ollut superia opetella vähän niiden kuvaamista. Lapin kaamos on kyllä sellainen, mikä jokaisen pitäisi nähdä ja kokea kerran elämässään, koska kaikki se pinkkeys. ♥

Emilia

maanantai 23. tammikuuta 2017

Part. 16

Tehtiin alkuviikosta valmentajan kanssa taas hieman harjotteita takaosan herättelyyn ja samoja tein eilen itsekseni. W on helposti vähän hidas jalalle, minkä johdosta ei sitten ole kovin ryhdissä. Ei myöskään olla ennen tätä talvea juuri harjoiteltukaan, mutta nyt ponin mielenterveys alkaa olla hyvissä kantimissa ja siltä voi jo vähän vaatiakin enemmän. 


Tehdään siis ihan perustekniikalla, eli temponvaihteluita ja niiden avulla myös siirtymisiä. Alotan verryttelemällä kunnolla, W saa melkein 45min kävellä, ravata ja laukata pitkänä pitkin kenttää ja tosi laajoja kaarroksia. Tässä vaadin vain reaktion kun jotain pyydän, mutta en mitään valtavia harppauksia. Alkuun poni on vähän kuolaimen päällä mistä sitä kierros kierrokselta houkuttelen pois ja vähän avoimempaan muotoon. Aluksi en keskity ollenkaan missä muodossa W on, haluan että kaikki lähtee takasista, ja verryttelyn edetessä niskakin tulee oikeaan asentoon.


Käynnissä aloitin työskentelyn pikkuhiljaa ja aina ensin eteen. Keskikäynnistä lähden pikkuhiljaa lyhentämään ja oikean reaktion tullessa lähetän ponin heti eteenpäin. Takaosan päällä olo on hevoselle raskasta ja Weepun ollessa henkisesti niin herkkä en voi siltä vaatia tässä kohtaa kuin ihan askeleen-kaksi. Valmennuksessa sainkin ponilta selkeän palautteen kun jouduin muutaman askeleen kauemmin hakemaan oikeata reaktiota. W jättää helposti vielä takaset todella hitaiksi, jota joudun korjaamaan nopealla pohkeella mikä vähän ärsyttää, kun sillon on pakko polkasta kunnolla kintereet koukkuun. Eilen W teki todella hyvin ja päästiin tekemään muutama hyvä siirtymä pikkukäynnistä raviin.


Ravissa tein alkuun samanlailla ravin sisällä siirtymisiä, hyvien pätkien jälkeen mentiin aina kevyttä ravia kierros-kaksi suoralla palkinnoksi ja palattiin uudelleen ympyrälle. Vältän vielä suoralla tekemästä näin suuria muutoksia, mun on helpompi vahtia lavat ja takaosa samalle reitille kun pääsen työskentelemään hieman myös asetuksen kanssa,
Oikealle tuli nopeasti hyviä askeleita, vasemmalle W on huonompi, ai ennemmin ehkä heikompi ratsastaa ja se vaatii multa todella paljon tukea hepsulle ja vasemmalle täytyy myös tehdä lyhyempiä pätkiä. Ravissa en voi itse "pakottaa" Weepua tahtiin, joten joudun työskentelemään enemmän, mutta vasemmalle vain yksi-kaksi hyvää askelta riittää ja poistutaan työskentely-ympyrältä myös useammin kuin oikealle.

Näiden tehtävien kautta saadaan laukkaan paljon lisää energiaa ja ponnua. Laukkaa ei olla päästy tekemään kunnolla pitkään aikaan, W ei toimi maneesissa kunnolla ja koska talvet on hieman mitä on, ei kentälläkään ole päässyt kunnolla treenaamaan. Valmentajan kanssa tehtiin laukkaakin enemmän, eilen en itsekseni paljoa tehnyt kun tiedostan sen nyt olevan hankalaa. Laukassa tein vain reipasta laukkaa suoralla uralla ja lyhensin n.15metrin volteilla pätkiä josta palautin suoralle uralle ja eteen, Tämä harjoitus varmaan jää aika vahvasti nostojen ja vastalaukan kanssa meillä treenikalenteriin, superhyvä ja simppeli tapa vahvistaa laukka-askelta.


Olen myös harkinnut opettelevani istumaan melko reippaastikkin nätimmin, mutta toistaiseksi hevoseen täytyy keskittyä niin paljon, että pätkät on todella lyhyitä missä saa ajatella mitenpäin itse on. Tiedostan kyllä työskentelynkin helpottavan kun oma oleminen olisi helpompaa ja vakampaa. 



sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Part. 15

Mä vietin tossa parin viikon pikasyysmasennuksen, ja W oli kevyellä myös pienen kommelluksen takia muutaman päivän, mutta tänään me mennään taas koutsin silmien alle harjottelemaan hengittämistä.
Wertti oli viime valmennuksessa ihan kamala, se jännittää maneesissa eikä muutenkaan tykkää sielä mennä, kun se on hirmu kapea ja matalareunainen. Treenit venyi yli kaksi tuntisiksi, että saatiin poni hyväksi edes loppuraveihin ja kyllähän se sieltä tuli. Tän kanssa on kyllä niin oppinu malttia kaikessa tekemisessä, mutta onneksi W antaa myös selkeän palautteen jos satutaan tekeen jotakin oikein. :)



Nyt tehtiin, tai mä tein päätöksen, että en itsenäisesti koita maneesissa treenata mitään vaan teen ihan jotain perusjumppaa ja treenaan vaan valmentajan kanssa. Kentällä kelien salliessa ja naapurin maneesissa aikataulujen puitteissa pyrin kuitekin 1-2 kertaa viikossa tekemään ihan kunnon treenit, ettei jää vain valmentajan kanssa tekemiseksi tai keväällä tulee todella kiire ennen kisakautta.


Voisin jonain päivänä nyt panostaa postauksen verran vähän tavoitteisiin tältä tavelta, ja vähän avata ensi kisakauden suunnitelmia. Edellyttäen, että ollaan molemmat terveitä, mikä on yleensä hirmu epätodennäköstä.

Emilia 

torstai 3. marraskuuta 2016

Part. 14


On tämä hevosten kanssa eläminen vaan aikamoista vuoristorataa. Wertti viime kuukauden seuravalmennuksessa oli omaan jalkaani vähän liian hidas ja vaikutti ahdistuneelta useammallakin tehtävällä, joten asiaa lähdettiin hetimmiten tutkimaan. Kotivalmentajan kanssa rajattiin pois nivelsäryt ja yleinen vastahakoisuus joka vaatisi aina eläinlääkärin, joten käännyin hierojan puoleen. Wertiltä löytyi aika laajoja jumituksia lihaksistossa ja selkä oli jopa lähellä tulehtumista, joten emme selkää hoitaneet ja takaosa oli niin jumissa ettei sitä saanut hierottua omin voimin.. En ymmärrä miten en huomannut tilannetta ennenkuin oli todella liian myöhäistä. :(
Avuksi akupunktioneulat ja reipas viikko vain maastakäsin liikuntaa ja selälle lepoa.


Tämän seurauksena satula meni vaihtoon niin nopsaan, etten ehtinyt kissaeläintä mainita. Nyt meillä koulupuolella on Anky Salinero ja estesatula olisi vielä myynnissä ja vaihtamatta.. Onneksi ei juuri hypätä.

Hepsu tästä kuitenkin tokeni ja vitsit miten se liikkui ekalla kerralla viikon jälkeen!!! En oo eläessäni ollut niin onnellinen hevosen selässä, siitä sai kyllä boostia edessä olevalle kivikkoiselle tielle. Tai näinhän mä luulin.


Mä olen nimittäin kadottanut täysin oman motivaationi tähän lajiin. Käyn tietenkin ratsastamassa, treenaamassa ja tunnollisesti hoitamassa hevoseni ja ostan millon mitäkin kallista härpäkettä, mutta jotenkin se ei ole enään niin automaattista tuo kaiken rahan kulutus. Löydän itseni jatkuen miettimästä miten voisin luistaa lisämaksuista, uusista varusteista, valmennuksista ja millon mistäkin. Myöskään hyvin menneet treenit eivät saa enään niin leijailemaan pilvissä, ja huonojen treenien jälkeen olen suunnittelemassa myynti-ilmoitusta.

Kaippa nämä on näitä lajiin kuuluvia töyssyjä, jotka toivottavasti vielä tasoittuvat. 


Eilen meille satoi ensilumi. Samaan aikaan valmennuksen kanssa, mutta normaalisti keleillä kovin yliherkkä Wertti yllätti ainakin allekirjoittaneen täysin, eikä korvaansa lotkauttanut. Päinvastoin, W oli ihan todella superhyvä. Tehtiin hirveästi voltteja ja porskuteltiin keskiravia, missä allekirjoittaneen todella pitäisi opetella istumaan. ;) W klipattiin alkuviikolla, joten valmennuksen jälkeinen kuivattelu oli ihanan nopeasti suoritettu. Nyt pari päivää breikkiä treeneistä ja oman pääkopan kasaamista rauhassa.

Emilia

tiistai 4. lokakuuta 2016

Part. 13


Lauantai valkeni kovasti tuulisena. Perjantain koulutreenien maitohapot yllättivät hevoseläimen, ja kuskilla ei ollut toivoakaan saada tukea vatsalihaksista. Hyvät eväät puomijumppaan eikö?


Meille puomit on ollut alusta asti aika haastavia. Mä en ihan itse hahmota niitä ja mun on hirveän hankala säätää askeleet niin, että päästään puomien yli sujuvasti jättämättä niitä etu-tai takajalkojen väliin. Wertin pienoinen intosähellys ei myöskään auta asiaa, mutta puomijumppa tekee aina hyvää ja kun minä en itse esteitä hyppää niin toimii myös mainiona ajatustuuletteluna.


Alkuun tehtiin ihan sileällä verryttelyä, Wertti oli aika väsyneen oloinen, joten koitin saada sen vain selän läpi rennoksi ja annoin toisen vertyä rauhassa. Aika nopeasti löydettiinkin tasainen tuntuma ja lähdettiin tekemään aluksi suoralla uralla puomeja, sekä melko lyhyellä/jyrkällä kiemurauralla kaarevia puomeja. Puomit sai herran aika hyvin hereillä ja vähän intoutumaan, mikä oli superhyvä juttu ajatelle takasten vertymistä.


Kaarevan uran puomit on todella hankalia kummallekkin. W ei oikein hahmota mihin kummaan tassut kuuluu asettaa kääntyessää, ja mulle tuottaa molempien kylkien hallinta ongelman, kun samalla pitäisi kammeta koko hevonen puomin yli. Monesti itse vähän jännityn ja takerrun, jolloin luonnollisesti en muista myödätä ja hellittää.Valmentajan hankaloitettua tehtävää ympyräuralle 3 puomin kanssa, ei jäänyt vaihtoehtoja kuin hengittää ja hellittää. Meidän molempien. ;)


Loppuhuvitukseksi tultiin ravilähestymisiä pikkuristikolle, jotka selvitettiin kummastellen kunnialla, sekä pitkällä sivulla pienipieni kavaletti, jolle piti tulla niin kovaa kun poni kulki. Wertillä on tapana jäädä aika pahasti leijailemaan paikoilleen esteillä, puomeilla, pellolla, maastossa ja aina kun pitäisi mennä reippaasti, jota tietenkin yritetään kitkeä pois ja saataisiin uusia keinoja käyttöön eteenpäinpyrkimyksen parantamiseksi.


Emilia

tiistai 27. syyskuuta 2016

Part. 12


Olipas epämukava alotella tätäkin puuhaa taas hirveällä hiljaiselolla. Vietin kaksi edellistä viikkoa tiukan flunssan kanssa kotona huilaillen, eikä juuri mitään kuvamateriaalia ollut minkäänlaiseen sepustamiseen ja uusia ei tietenkään saanut.
Nyt kuitenkin terveenä ja useamman päivän jo hevosen selässä viettäneenä oli aika tulla tännekkin avaamaan vähän syksyn ajatuksia.

W:n loma kilpailukauden jälkeen pääsi hieman venymään, mutta teki toisaalta varmasti todella hyvää. Muutaman päivän treenien jälkeen on hevonen ainakin ihan ventti kun yrittää niin tosissaan tehdä.
Kolmet koulutreenit ollaan tehty nyt kahden viikon aikana, Wertti on ollut ihan todella energinen ja olin jopa itse vähän pulassa sen kanssa, kun oma kunto ei vain meinannut riittää energian pois ratsastamiseen ja näyttihän W siinä kaikenlaiset kevätjuhlaliikkeet.. Onneksi ei ole mitään ongelmaa jota vastalaukkatreenit eivät poistaisi!


Meillä tallilla on ihanan isot pellot ratsastuskäytössä syksyisin ja talvisin, joten viime syksyn tapaan otetaan tällekin syksylle kunnonkohotustreenejä mukaan, (lue: etsin hyötyä pellolla spurttaamisesta) ja käydään kerran/kaksi viikossa tekemässä kunnon laukkatreenit pellolla. Joko isoa tasasta laukkaa pidemmät pätkät, tai sitten intervalli-tyyppisesti suorat täysiä ja kaarteisiin kiinni. Kuvien ottopäivänä sunnuntai-iltana mentiin vähän kevyempi intteri, eikä päästelty ihan täysiä.


Väliin teen tietysti siirtymisiä, keskiraveja, avotaivutuksia sekä pohjien salliessa väistöjä. Vinolla hevosella tekee superhyvää ratsastaa keskellä eiyhtäänmitään, jotta joutuu itse tiiviisti keskittymään koko kropan ratsastamiseen. Tietenkin myös kumpaisenkin aivot tuulettuvat kun tehdään ihan eritavalla kun kentällä pyöriessä. Eikä pöllyä. :)


Eilen ja tänään Wertillä on kevyemmät päivät ja loppuviikko taas treenataan, luvassa on vähän kouluvalmennusta, puomitreenejä sekä estehyppelöitä ja näistä koitan vähän raapia kuvia ja jakaa tääläkin.

Emilia